Kellopasianssi

Hauskasti nimetty pasianssipeli saa nimensä korttipelin alkujärjestelystä, joka muistuttaa kellotaulua. Kellopasianssi on muunnelma perinteisestä pasianssista, missä kortit ovat alkuasetelmassa tasaisessa rivissä. Pasianssi itsessään on nimitys joukolle yksin pelattavia korttiepelejä, jotka ovat suosittua ajanvietettä.

Kellopasianssi on yksi vaikeimpia pasianssin variaatioita, jossa jännitys kasvaa pelin edetessä. Pelin läpipelaaminen vaatii lähinnä hyvää tuuria. Pelin lopullisena tavoitteena saada käännettyä nurin päin olevat kellotaulun muotoon asetetut kortit ja keskipisteeseen tulisi viimeiseksi saada kuningaskortti.

Pelin kulku

Pelaamiseen tarvitaan yksi 52 pelikortin pakka. Kaikki pakan kortit jaetaan pakan sekoittamisen jälkeen kuvapuoli piilossa kellonmuotoiseen kuvioon pelipöydälle. Pelissä ässän arvo on yksi.

Peli alkaa korttien jakamisella kello yhden kohdalta eli ensimmäinen pelikortti laitetaan siihen kohtaan pelipöytää, jossa kellon viisaritaulun ykkönen olisi. Toinen kortti asetetaan luonnollisesti kellon kahden kohdalle ja samaan tapaan jatketaan korttien jakoa aina kello kahteentoista asti. Tämän jälkeen asetetaan kolmastoista kortti kentän keskellä.

Korttien jakokierros uusitaan niin monta kertaa, että jokaisessa korttipinossa on yhteensä neljä pelikorttia. Lopuksi käännettään viimeiseksi jaettu kortti eli kentän keskellä olevan pinon päällimmäinen kortti näkyville ja pelaaminen voidaan aloittaa. Alkujärjestelyt vaativat hieman vaivaa korttien asettelun vuoksi samaan tapaan kuin shakkipelissä pelinappuloiden asettelu, josta voi lukea tarkemmin shakki.io sivustolta. Shakki vaatii kaksi pelaajaa, mutta kellopasianssi on haastava yksinpeli.

Kellopasianssin ensimmäinen näkyvä kortti kertoo, minkä pinon alimmaiseksi kortti siirretään. Jos kyseessä on esimerkiksi viitonen, laitetaan kortti kello viiden kohdalla olevan pinon alimmaiseksi. Seuraavaksi katsotaan kyseisen pinon eli kello viiden pinon päällimmäinen pelikortti. Tämä kortti siirretään samaan tapaan sen kellonajan kohdan pinon alimmaiseksi, mitä kortin numero osoittaa.

Vastaavaa korttien siirtelyä kellokuviossa jatketaan niin kauan, että kohdalle osuu neljäs pelin keskiosaan siirrettävä kuningaskortti. Tämä päättää pelin ja pelin lopputulos on se, mihin asti pelaajan on ennen viimeistä kuningaskorttia päässyt. Parhaimmassa tapauksessa kaikki kellotaulun pinot saadaan kasattua ennen kuin viimeinen kuningas löytyy.

Yksi poikkeustilanne pelistä löytyy eli on mahdollista saada kellotaulun korttipinon viimeisenä korttina luku, joka osoittaa samaa arvoa kuin missä kortti jo sijaitsee eikä uutta käännettävää korttia silloin enää ole. Tällaisessa tilanteessa siirrytään myötäpäivään seuraavaan kellotaulun numeropinkkaan ja käännetään siitä uusi pelattava kortti.